Meillä jokaisella on varmasti ammateissamme asioita, joiden merkitystä ei alan ulkopuolelta tuleva voi samalla tavalla hahmottaa. Pöytä on noussut meillä sellaiseksi oppimisympäristöjen suunnittelussa tällä viikolla.
”Onko sillä pöydällä niin väliä?”
Tämä on herkullinen kysymys minulle, joka työskentelen intohimolla parempien oppimisympäristöjen puolesta. Ajatukseni on, että kaikella on väliä. Sillä mitä hankkii, ja mitä jättää hankkimatta. Valinnoille pitää olla syy, joka oikeuttaa juuri kyseisen kalusteen hankintaan.
Lähtökohtana oppimisympäristösuunnittelussa meillä on pedagoginen suunnitelma, jota meidän suunnittelijoiden ajatella valintoja tehdessä.
Pöydän valinta ei ole yksiselitteinen. Se voi mahdollistaa monimuotoisen opiskelun ja muunneltavuuden, tai vastaavasti sitoa opetuksen tiettyyn opetustapaan, yleisimmin opettajajohtoiseen.
Kalustevalinnoilla voi tukea opettajien ergonomiaa, lasten keskittymistä ja koko yhteisön toimintakulttuuria. Siis, jos haluaa ajatella käyttäjälähtöisesti.
Tänä päivänä osallisuus ei tarkoita pelkästään työpajoja, jossa pohditaan materiaalinäytteiden avulla värimaailmoja. Osallisuus tarkoittaa sitä, että voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti oppimisen eri tapoihin, saada tietoa mahdollisuuksista ja kehittää yhdessä tulevaa toimintakulttuuria.
Näin ollaan luomassa tulevaisuuden oppimisympäristöä, joissa lapsilla on mahdollisuus oppia eri tavoilla hakemaan tietoa, ratkaisemaan ongelmia, vaikuttamaan ja ilmaisemaan. Heillä on mahdollisuus oppia asioita tavoilla, jotka sopivat juuri heille parhaiten.
Ympäristö voi antaa heille turvallisen tilan oppia tulevaisuuden taitoja, jos kouluja rakennetaan pedagogiikka edellä, arkkitehtuurin sitä tukien. Sisustussuunnittelu voi mahdollistaa tilojen muunneltavuuden eri tapoihin oppia.
Pöytä ei ole vaan pöytä, vaan se on parhaimmillaan mahdollistaja moniin eri oppimismuotoihin ja koko yhteisön hyvinvointiin.
Kati Räisänen
toimitusjohtaja, suunnittelija
CDM Design & Involver Oy
